Gaming Lautapelit

Muutakin kuin pelkkää pokeria – kaikki pitävät korttipeleistä

Pelikortit tiettävästi kehitettiin jossain 800-luvun paikkeilla Aasiassa. Monen sadan vuoden ja monen erilaisen variaation jälkeen korttipakka, jollaisena sen nykyään tunnemme, sai muotonsa 1700- ja 1800-lukujen tietämillä. Tänä päivänä pelikortit ovat niin syvälle kulttuuriimme upotetut, että emme enää liiammin pysähdy miettimään, kuinka paljon historiaa ja symboliikkaa korttien maat ja kuviot pitävät sisällään. Länsimaalainen korttipakkahan koostuu neljästä maasta, joissa jokaisessa on 13 korttia. Yhteensä 52 kortin pakkaan lisätään myös jokereita, joita käytetään ainakin joissain pokeripeleissä.

Playing cards, Casino chips

Korttipelit on yhdistetty vahvasti uhkapeleihin läpi pelikorttien historian, mutta 1900-luvun loppupuoliskolla ja 2000-luvulla on kehitetty lukuisia pelejä, joihin panokset ja uhkapelaaminen eivät liity millään muotoa. Jos vielä viime vuosisadan alussa lasten kortinpelaamista olisi katsottu todella pahasti, modernissa yhteiskunnassa se on täysin tavallista, jopa suotavaa päässälaskutaidon ylläpitämiseksi. Perinteisellä korttipakalla pelattavien pelien lisäksi monet kaupalliset korttipelit ovat lyöneet itsensä pelaajien keskuudessa läpi ja noissa peleissä käytetään peliä varten luotuja erikoiskorttipakkoja.

Perinteiset uhkapelit

Kasinoilla pelikortit ovat yhä tuttu näky, vaikka slotti- ja rulettipelien suosio onkin tasaisessa kasvussa. Korttipelit ovat aina kiehtoneet rahapelaajia, sillä muuttujia korttipakassa on vain tasan niin paljon kuin eri kortteja on pelissä, eli yleisimmin 52. Niin sanottua kortin laskentaa on harrastettu ainakin blackjackissa, baccaratissa ja pokerissa – eli oikeastaan kaikissa yleisimmissä kasinoiden korttipeleissä. Jos pelaaja osaa ja ehtii laskemaan kortteja, hän pystyy paremmin arvioimaan ja ennakoimaan omia voittomahdollisuuksiaan jakajaa ja muita pelaajia vastaan.

Kasinot ovat vaikeuttaneet korttien laskemista lisäämällä korttien määrää monissa peleissä ja neljän tai jopa kuudenkin pakan käyttäminen yhdessä pelissä ei ole epänormaalia. Kun saman arvoisia kortteja onkin neljän sijasta 16 ja pelkästään samaa korttiakin neljä kappaletta, korttien laskeminen vaikeutuu. Siksi perinteisissä korttipeleissä onkin kyse lähinnä riskinhallinnasta ja kylmästä taktikoinnista, jossa spontaanit päätökset saattavat koitua kohtaloksi. Huippupelaajan ja noviisin erottaakin usein laskelmallisuus ja riskinottokyky: ammattilainen ei tee hätiköityjä päätöksiä yhden hyvin tai huonosti menneen käden perusteella.

Kasino

Hieman ironista kyllä, korttipeliä nimeltä kasino ei pelikasinoilta löydä. Kasino on suosittu korttipeli Suomessa ja pelissä on tarkoituksena saada mahdollisimman nopeasti 16 pistettä kasaan. Peliä voi pelata kaksi, kolme tai neljä henkilöä ja joka kierroksella jokaiselle pelaajalle jaetaan neljä korttia käteen ja pöytään neljä korttia kaikkien nähtäväksi. Tavallisessa, pisteiden keruuseen perustuvassa kasinossa pelaajien tehtävä on kerätä omilla käsikorteillaan pöytäkortteja. Kierroksia pelataan niin kauan, kunnes yksi pelaajista ylittää 16 pisteen rajan.

Jos pelaajan kädessä on jätkä ja pöydällä on 5 ja 6, pelaaja voi kerätä nuo kortit jätkää käyttäen. Käsikortin arvon tulee siis vastata pöytäkorttien arvoa. Ruutu-10 on pelissä 16 pisteen arvoinen, kun se on pelaajan kädessä ja patakakkonen 15 pisteen arvoinen. Ässät ovat 14 pisteen arvoisia kädessä, mutta pöydässä niiden arvo on yksi. Tunnetuimmassa muunnelmassa eli “laistokasinossa” pisteiden keruuta puolestaan vältellään. Laistokasino vaatiikin enemmän taktikointia, sillä joka kierroksella kortteja tulee pöydälle lisää, ellei niitä poisteta.

Ristiseiska

Ristiseiska on suosittu seurapeli niin lasten kuin aikuistenkin keskuudessa. Pelin helppo perusidea ja vähäinen kilpailuhenkisyys tekee siitä varsinaisen koko perheen pelin, vaikkakin taitavat pelaajat pystyvät taktikoimaan ja tekemään kiusaa vastapelaajilleen korteilla kuin korteilla. Nimensä mukaisesti, se kenellä on ristiseiska, aloittaa pelin asettamalla ristiseiskan pöytään. Sen jälkeen pelaajat laittavat vuorotellen kortteja pöytään numero- ja maajärjestyksessä siten, että seiska on aina maan ensimmäinen kortti, seuraavaksi kuutonen, sitten kasi. Pelissä tunnustetaan aina maata.

Vasta kun kasi on lyöty pöytään, voivat pelaajat vapaasti lyödä kortteja joko kuutosesta alaspäin tai kasista ylöspäin. Ässä on pelissä alin kortti ja kuningas korkein: tällöin sekä seiskan ala- että yläpuolella on kuusi korttia. Pelin voittaa se, kuka pääsee ensimmäiseksi eroon korteistaan. Hyvin usein ristiseiskassa käytetään panttia, ellei pelaaja voi lyödä omalla kierroksellaan korttia laillisesti pöytään. Pantti on joskus fyysinen esine tai sitten pelaaja joutuu nostamaan esimerkiksi edelliseltä pelaajalta kortin käteensä rangaistuksena.

Uno

Klassinen Uno on takuulla maailman tunnetuin erikoispakan vaativa korttipeli. Jo 1970-luvulla kehitetty peli on levinnyt ympäri maailmaa ja monet suomalaissukupolvet ovat kasvaneet Unon parissa. Uno-pakassa peruskortteja on neljää eri väriä ja jokaisessa värissä on numerot nollasta yhdeksään. Niiden lisäksi pelissä on erilaisia erikoiskortteja, kuten suunnanvaihtokortti, nosta neljä -kortti tai värinvaihtokortti. Unossa tunnustetaan väriä tai numeroa ja ensimmäinen korteistaan eroon päässyt pelaaja voittaa. Kun kädessä on enää yksi kortti, täytyy muistaa huutaa “uuno!”.

Bang!

Italialaista alkuperää oleva Bang! ei ole Unon kaltainen maailmanlaajuinen hittipeli, mutta lauta- ja korttipeliharrastajien keskuudessa se kyllä tunnetaan. Villin lännen teemaan sukeltavassa 4–7 hengen pelissä aseet paukkuvat ja luodit viuhuvat, kun pelin sheriffi koittaa tappaa kaikki muut pelaajat ja lainsuojattomat. Sheriffin ja “luopion” tavoitteena on vain olla viimeinen pelaaja hengissä. Roolit arvotaan ja ainoastaan sheriffi paljastaa oman roolinsa muille. Pelissä on erilaisia hahmo-, ase- ja esinekortteja, jotka vaikuttavat pelaajan ominaisuuksiin ja selviytymismahdollisuuksiin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *